Haastattelin Messukeskuksen Vene 2026 -messuilla useampia sähköisiä moottoreita kauppaavia ja esitteleviä messuosastojen ihmisiä. Yrittäjiä ja maahantuojien edustajia. Suurin osa perämoottoreita edustavia, mutta esillä oli myös sisämoottoreita ja erilaisia pod-asennusratkaisuja. Tehoalueet olivat vajaasta kilowatista jopa 50 kilowattiin, eli noin 70 hevosvoimaan.
Keskustelumme aiheena olivat soutuvenekokoluokkaa isomman sarjan koneet, eli alkaen 6-7 kW, joilla normaalisti pienemmät huviveneet saa jo ihan mukavasti liukumaankin. Ja kun sähkömoottoreita on kehuttu kilowattejaan tehokkaammiksi, odotukset näille olivat korkealla. Ulkoisesti kaikki vaikuttaakin hyvältä, koneiden muotoilu on kehittynyt, työn jälki on hyvin viimeisteltyä ja isot potkurit viestivät melkoisesta tehosta.
Yllätys olikin melkoinen, kun kasvavista teholuvuista huolimatta esittelijät itse olivat hyvin varovaisia koneiden soveltuvuudesta liukuviin veneisiin. Aluksi luulin että kyseessä on yhden maahantuojan havainto omista koneistaan, mutta kolmannen samaa viestiä koskevan eri moottorin kohdalla oli jo uskottava. Näissä keskustelussa siis käsittelyssä oli 11-50 kw tehoiset koneet. Yleinen näkemys oli, että lisäteholla saa kyllä huimasti lisää työntöä, mutta siitä on hyötyä erityisesti aiempaa raskaampien veneiden liikuttelussa. Veneet saa kyllä liukumaan, mutta sähkön kulutusprofiili suhteessa nopeuteen lienee se suurin syy, että erityisen nopeisiin veneisiin ei sähkökonetta suositella. Tässä varmaan on syytä mainita, että jokainen näistä esittelijöistä toi maahan tai kauppasi myös polttomoottoreita, joten heillä ei ollut syytä korostaa pelkästään sähkömoottorin hyötyjä.
Mikä sitten olisi se paras sähköistettävä vaihtoehto?
Muutama käyty keskustelu ei kovin laajaa tutkimuspohjaa anna, mutta hämmästyttävän suuri yksimielisyys tuntui olevan siitä, että työveneissä sähkömoottori puoltaa paikkansa, kun painot kasvavat mutta vauhti ei. Esimerkiksi isommat sähkömoottoriratkaisut voisivat puoltaa paikkansa puoliliukuvissa runkomalleissa, joissa siis ei tyypillisesti ylitetä ainakaan 20 solmun vauhtia.
Juuri liukukynnys vaikuttaa olevan se kipukohta. 8-13 solmun marssivauhti vaikuttaa vielä järkevältä, kunhan ei tarvitse kyntää, kuten raskailla uppoumarunkoisilla tai syvien V-pohjien liukuvilla tehokkailla veneillä. Jäljelle jää siis erilaisia puoliliukuvia erityisesti nykyisin kalastusveneiden suositussa 6-8 m kokoluokassa, tai pidemmissä voisi kyseeseen tulla erilaiset kaksirunkoiset eli katamaraaniratkaisut, varsinkin kahdella koneella varustettuna.
Kalastusveneissä tyypillisiä erittäin leveitä runkoja hyvin loivalla V-pohjalla kukaan ei osannut arvioida. Runkomuoto ei todellakaan ole nykyisin huvivenemarkkinoilla tuttu. Se kertoo osaltaan myös siitä, kuinka vaikeaa mielekästä ammattikalastusvenettä on löytää markkinoilta.
Virossa sähkövenehanke vireillä
Sellainen juoru tarttui messuilla korviin, että Etelä-Virossa olisi käynnistymässä sähkövenehanke, jossa sähköistettävänä olisi Riianlahden silakan rysäkalastuksessa käytettävä alus. Tarina ei kerro onko kyseessä vaihtokone vai kokonaan uusi alus, mutta koitan etsiä lisätietoja.
Pärnun edustalla rysäkalastus on pyydyksiltään jokseenkin verrattavissa Taivassalon edustan laajaan rysäkalastukseen, joten yhtymäkohtia kotimaiseen toimintatapaan voisi löytää. Tuosta kalastuksesta löytää vallan hyvän kuvauksen verkosta.
